Suomen rannikkopuolustuksen hallinnassa on vuodesta 1809 alkaen ollut suuri määrä rannikolla ja saaristossa olevia alueita, jotka jossakin vaiheessa on otettu rannikkopuolustuksen hallintaan maan entiseltä omistajalta, joko yksityishenkilöltä tai joltakin yhteisöltä tai toiselta valtion hallinnonhaaralta, sekä liitetty jonkinlaiseen rannikkopuolustusjärjestelmään. Puolustusvoimien hallitsemista alueista ja kiinteistöistä on ajoittain käyty kiivastakin keskustelua sekä puolustusvoimien sisällä että julkisessa sanssa. Mantereella sijaitseville varuskunnille tarvittavien alueiden lunastuksia on ajoittain vastustettu, vaikka perustettu varuskunta on usein osoittautunut lopulta tärkeäksi kyseiselle kunnalle tai kaupungille.
Ove Enqvistin sotatieteiden alan väitöskirja tutkii puolustuvoimien ja muiden viranomaistahojen näkökantoja rannikkopuolustukseen tarvittavien alueiden hallinnan kehittymisestä ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Hallinta on monimutkainen prosessi, jossa on tarkasteltava sekä hallintaan johtaneita syitä, hallinnan toteutusta että sen seurauksia. Tärkein kysymys on, voidaanko puhua johdonmukaisesta hallintajärjestelmästä, vai onko toimittu eri tavoin ja mahdollisesti jopa sattumanvaraisesti tai epätarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa ja eri aikoina.
Kellä saaret ja selät on hallussaan...Rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa.Tekijä Ove Enqvist (Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2007).
440 sivua.